Olen törmännyt vuosien varrella monenlaisiin blogin tai yrityssivuston kirjoittamista koskeviin ohjeisiin. Jotkut niistä voivat jopa olla hyödyllisiä.

Ensinnäkin hakukoneoptimoijan mielestä verkkosivulla tulisi olla mahdollisimman paljon tekstiä, joissa viljellään oikeita hakusanoja.

Sisältömarkkinoija taas haluaa julkaista lukijaa kiinnostavaa ja ongelmia ratkaisevaa sisältöä.

Kummatkin suosittelevat säännöllisen julkaisuaikataulun noudattamista.

Neljänneksi sisällön pitäisi olla laadukasta, mikä tarkoittanee milloin mitäkin.

Nuo ovat varmasti hyviä nyrkkisääntöjä ja ohjeita aloittelevalle yritysbloggaajalle.

Tämän blogin kohdalla joudun kuitenkin tinkimään useimmista vaatimuksista. Todennäköisesti se koituu lopulta lukijan parhaaksi.

Ensimmäiseksi luovuin säännöllisestä aikataulusta. Asiakastyö – ja sittemmin päivätyö markkinointikonsulttina – tekivät säännöllisestä bloggaamisesta hankalaa. Siksi blogikirjoitusten välillä saattaa olla kuukausienkin taukoja.

Suuren lukijakunnan keräämisen kannalta tämä ei tietenkään ole paras mahdollinen strategia. Julkaisen mielelläni harvoin, jos lukija saa vastineeksi parempaa luettavaa.

Toiseksi luovuin tavoitteesta julkaista mahdollisimman paljon tekstejä. Sivuston blogiluonne johtaa tietysti väistämättä keskimääräistä yrityssivua laajempaan tekstimassaan.

Samalla heitin roskakoriin ajatuksen siitä, että verkkotekstillä olisi jokin optimaalinen pituus. Blogiartikkelin oikea pituus vaihtelee luonnollisesti sen mukaan, paljonko aiheesta riittää sanottavaa.

Joskus minulle riittää kaksisataa sanaa, toisinaan edes viisisataa sanaa ei tunnu riittävän mihinkään.

Sanamäärän laskemisen sijaan onkin parempi pohtia sitä, tuleeko tuossa sanamäärässä sanottua mitään lukemisen arvoista. Määrä ei nimittäin korvaa laatua edes verkossa.

Toisinaan sisällön laatu tulkitaan pelkästään luetelmien, kuvien ja väliotsikoiden käyttämisenä. Ne helpottavat tekstin silmäilyä ja sisällön hahmottamista, mutta eivät juurikaan kerro sisällön laadusta.

Minulle laatu on luettavuutta, kiinnostavuutta, oikeakielisyyttä ja omaperäisiä ajatuksia — olipa kyse verkosta tai printistä.

Sellainen sisältö löydetään ja luetaan, eivätkä tekstit ole enää pelkkää sivuntäytettä.