Julkaisen nykyään uusia blogiartikkeleita aika harvoin.

Tiedän toki, että säännöllinen julkaiseminen auttaa rakentamaan yleisöä blogille. Tiedän senkin, että aikataulussa pysyminen parantaa hakukonenäkyvyyttä.

Silti juttuni ilmestyvät epäsäännöllisesti, viikkojen, toisinaan kuukausien hiljaiselon jälkeen. Kyse ei ole pelkästään kiireestä: en yksinkertaisesti ehdi kirjoittaa blogipostauksia tiukan aikataulun mukaisesti.

Kyse on pikemminkin oppimisesta. Olen oppinut kirjoittamisesta, bloggaamisesta ja verkkokeskusteluista jotain hyvin tärkeää.

Opin omista virheistäni

Pari vuotta sitten huomasin, että tiiviistä bloggaamisesta ei ollut juurikaan hyötyä blogin lukijamäärän kasvattamisen kannalta. Silloin ajattelin, että kukaan ei ole kiinnostunut juttujeni aihepiiristä.

Olin väärässä.

Vika ei ollut aihepiirissä, vaan jutuissani. Näin jälkikäteen luettuna parin vuoden takaiset blogipostaukseni ovat puisevia, kuin unettavia yliopistoluentoja.

Ei ihme, että blogi ei löytänyt yleisöään.

Lopulta oivalsin, että hyvä hakukonesijoitus ei ole ainoa laadun kriteeri. Sen jälkeen siirryin hakukoneoptimoinnista sosiaaliseen optimointiin. Se muutti kaiken.

Nostin yleisön keskipisteeseen

Sosiaalinen optimointi saattaa kuulostaa yleisön hyväksikäytöltä, sosiaalisen median väärinkäytöltä tai muuten vaan oudolta ajatustavalta.

Kyse on kuitenkin yksinkertaisesta asiasta: nyt julkaisen vain juttuja, joita pidän itse tviitin tai tykkäyksen arvoisena.

Silloin jutun on oltava kiinnostava, hyvin otsikoitu, helppolukuinen, näkökulmaltaan omaperäinen ja edes hiukan henkilökohtainen.

Tässä ei tietenkään ole mitään uutta. Silti minulta meni aikaa perusasioiden oppimiseen.

Vaadin nyt jutuiltani paljon enemmän kuin muutama vuosi sitten.

Tavoitteena tviitti ja tykkäys

Vaihdoin samalla mittareita, joilla arvioin blogini juttujen onnistumista.

Kolme vuotta sitten ajattelin, että hyvä Google-sijoitus on tärkein hyvän sisällön kriteeri.

Silloin pidin Twitteriä ja Facebookia merkityksettöminä, koska some-keskustelut eivät auta parantamaan blogin sijoitusta Googlen hakutuloksissa.

Nyt arvostan sosiaalisen median kautta saapuvia lukijoita enemmän kuin mitään muuta: tviitti ja tykkäys kertovat säälimättömän selvästi, onnistuiko blogijuttu vai ei.

Jos juttuni ei ole jakamisen ja tykkäämisen arvoinen, se ei koskettanut tai kiinnostanut ketään. Silloin minun olisi ollut parempi jättää blogipostaus kokonaan julkaisematta.

Muutos kannatti. Nyt juttuni tavoittavat suuremman yleisön kuin koskaan aikaisemmin.